Pituutta oli 52 cm ja painoa 3945 grammaa, pisteet 9,9 !
Minusta siis tuli kertaheitolla mummi ja
tyttärestäni äiti; tulevana mummina jännäsin täällä ihan vaan kotosalla,
josko vauveli syntyisi maailmaan täsmälleen laskettuna päivänä,- joka
oli 30.4. -, vaiko vasta perjantaina....ja halusi kaiketi tyttö , että
jokaisena syntymäpäivänä tulevaisuudessakin liputettaisiin ja niinpä
hänestä tuli Wapunpäivän vauva!
Tässä vauveli, vasta VIIDEN MINUUTIN ikäisenä, äitinsä rinnoilla:
- Tytär itse oli melko voipunut, mutta
tottakai onnellinen ja hämmentyneen ihmetyksissään uudesta, pienestä
tulokkaasta, joka teki hänestä äidin. Ja minä, ylpeänä ja onnesta
soikeana mummina pääsin tutustumaan uuteen tulokkaaseen melko pian,
sillä illalla klo 18 jo näin HÄNET ensimmäistä kertaa! Ja voin sanoa,
ettei sitä tunnetta pysty edes sanoilla kuvaamaan, vaikka olisi miten
verbaalisesti lahjakas hyvänsä; kyllä siinä liikutuksen itkut yhdessä
tyttären kanssa itkettiin, mutta nehän olivat vaan onnen kyyneleitä! Ja
olihan sekin ikimuistoinen hetki, kun vävy laski sen pienen nyytin minun
syliini ja saimme tehdä tuttavuutta ihan lähietäisyydellä :) Vähäsen
vapisi kuvaa ottaneen tuoreen isukin käsi näemmä.....
Lauantai 2.5.2009
Päivällä kävi vävy lapsiensa Roosan, 7 vee
ja Roope, 5 vee tervehtimässä uutta äitiä ja lapset saivat tutustua
uuteen pikkusiskoonsa; Tyks´in jälkeen suuntana heillä oli Tivoli, joka
on jo vuosittainen Vappu-perinne. Lauantai-iltapäivänä käytiin yhdessä
tyttären aiemman isäpuolen kanssa istuttamassa kaunis alppiruusu
nimeltään "Pohjolan tytär", heidän kotinsa takapihalle, josta oli jo
valmiiksi katsottu paikkakin sille; olin kuunnellut tarkkaavaisena
tyttären juttuja aiemmin keväällä, kun syynäiltiin erilaisia
kesäkukka/puutarha-kuvastoja ja mainoksia, ja tehnyt päätöksen juuri
"Pohjolan tyttären" hankkimisesta syntymälahjaksi jo vähän aikaa ennen
kuin kuulin sitä toivetta tyttäreni suusta! Oli siis varmasti
mieluinen...
- Siellä samaan aikaan kokoontui pikku
hiljaa vävyn kavereita viettämään "varpajaisia", mutta vielä siinä
vaiheessa alkuiltaa meno oli hyvinkin leppoisaa ja rauhallista,-
jälkijuhlinnasta ei ole tarkkoja tietoja ;)
.....kenties
emme haluakaan välttämättä tietää, mitä miesporukassa oinein on
touhuiltu, hhhmmmm! MUTTA, heidän keskuudessaan oli kuitenkin "vakooja",
joka illan ja yön edetessä, toimitti otoksia, niin ääntä kuin kuvaakin
itse tapahtumapaikalta.....!
******
Sunnuntai 3.5.2009
Tälle päivälle oli sovittu tyttären
kummitädin ja allekirjoittaneen vierailu laitoksella. Lähdimme
Laittisista matkaan siinä klo 13 aikoihin, minä Chryslerin ratissa ja
kummitäti "kartanlukijana" ja saavuimme juuri parahiksi vierailutunnin
alkuun klo 14:ksi Turkuun, Tyks´in mäelle. Ehdimme olla huoneessa
muutaman tovin, kunnes tuli uusi vieras, tyttären pitkäaikainen ystävä
Sanna; hän toi vauvalle ihanan vaaleanpunaisen pehmolelun ja käsitteli
pikkuista varmoin ottein. Vauvalla vaan sattui olemaan juuri silloin
"itkukohtaus", joten niinä hetkinä otetut kuvatkin ovat vähän
"alavireisiä", mutta pikkuvauvoillahan tuo itku kuuluu olennaisena osana
päivärytmiin. Turusta takaisin huristellessamme, ei juuri hiljaisia
hetkiä ollut,- sehän on minulle ja Ritvalle ominainen piirre: aina, kun
ollaan yhdessä jutellaan koko ajan ja silti joka kerta myöhemmin muistuu
mieleen asioita, joista piti keskustella :) Niin käy, kun kaksi
erittäin puheliasta persoonaa tapaa toisensa, puhe jatkuu tauotta ja
joskus puhutaan toistemme puheen päälle; kaikki on kuitenkin aina tullut
ymmärretyksi ja kuulluksi!
*****
Maanantai 4.5.2009
- Aamulla jälkikasvun puhelinsoitto sai
liikettä näihin vanhoihin niveliin: tuore iskä oli joutunut palaamaan
täksi päiväksi takaisin töihin isyyslomaltaan ja tytär kaipasi
juttuseuraa ja kenties myös hiukkasen moraalista tukea. Eihän se
luvallista ollut, että sinne hipsin ulkopuolella vierailutunnin, mutta
ajattelimme pikkuisen puijata henkilökuntaa; saahan tukihenkilö olla
huoneessa aamusta iltaan ja nyt vaan leikimme, että minä tässä
tapauksessa olisin se :) Mukavasti siinä kului päivän tunnit jutellessa
ja uutta "ihmettä" hämmästellessä. Olin jonnekin klo 17 tienoille asti,
kunnes vävy pelmahti paikalle, enkä ihan silloinkaan heti millään
raaskinut sieltä lähteä. Niinpä sainkin sitten vähän "pyyhekeitä"
eräältä hoitajalta, joka oli juuri tullut työvuoroon ja pelmahti
huoneeseen odottamatta, ja siellähän meitä "tukihenkilöitä" oli jo
kaksi.....Kyllä minä pian sen jälkeen sieltä liukeninkin, ettei tule
nuorille harmia, kun minä siellä ylimääräisenä roikuin....
*****
Tiistai 5.5.2009
Tytär tavanomaiseen tapaansa soitteli
aamun kuluessa ja kertoi, että nyt olisi kotiinpääsyn päivä; onpa hieno
juttu! Tiedän tasan tarkkaan, kuinka keljua sairaalassa on maata ja
kuinka tytär jo toivoikin, että tänään pääsisivät kotiin. Toki oli vielä
melko heikkokuntoinen, mutta mitään semmoista ongelmaa ei ollut, miksi
olisivat vielä halunneet pitää, ja kun vauvelikin oli aamulla päästellyt
ihan "oikean" väristä kakkaa, ei ollut mitään estettä heidän kotiin
lähdölleen.
- Tyttären kanssa, kun lopetin puhumisen,
kilautin vävylle ja sovimme, että jättää avaimen tiettyyn paikkaan
pihalla, kun lähtee hakemaan mussukoitaan, jotta minä pääsisin sisälle
valmistelemaan sellaista pientä tervetuliais-yllätystä. Kiivaasti
puuhailin kotona alkuvalmistelut, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti
Naantalia; siellä kävin ensin paikallisessa marketissa hankkimassa vähän
lisää rekvisiittaa ja sitten Kaikukujalle. Laitoin juhlakattauksen
keittiön pöydälle; vaalenapunaisia ruusuja, sydämenmallisia
suklaakonvehteja, jotain muutakin hyvää ja tietenkin "Prinsessakakku".
Vauvelille oli oma tuttipullo,- joka oli tietysti vain kuvainnollinen
ele, sillä hänhän söi kaikki luomuna..... Eteisen piirongin päälle
ripustin tervetulo-toivotukset:
Eräänlaisena "työnimenä" vauva oli alusta
lähtien "Aino", koska nykyisin pitää olla valmiina jo viikkoja ennen
synnytystä yksi nimi kummastakin sukupuolesta; siksi siis tuossakin
käytin sitä.
Heti, kun olin saanut hommani hoidetuksi,
suorin pikapikaa matkoihini,- en tietenkään halunnut olla edelleen
siellä, kun kotiutuvat, sillä se on heidän kolmen yhteinen hieno hetki.
Jälkeenpäin toki sitten soiteltiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti