- Ristiäiset vietettiin 14.6.2009, sunnuntaina ja tytön nimeksi tuli Viivi
Aino Anneli Alakurtti!
Ollin isän puoleinen isoäiti oli nimeltään Viivi, Aino-nimi oli jo
ennen synnytystä merkattu virallisiin neuvola/sairaala-papereihin(kun
nykyään pitää olla joku nimi kumpaakin sukupuolta varten jo hyvissä
ajoin)ja Anneleitahan me Tiinan kanssa kumpikin ollaan, joten se oli
aika luonnollinen valinta kolmanneksi nimeksi.
- - Minä onneton sain ihan kamalan, semmoisen vanhanaikaisen flunssan
juuri viikkoa ennen h-hetkeä, eli helluntaina; oli kurkkukipua, kovaa
nuhaa, lihas- ja päänsärkyä ja kuumeiluakin ja olin koko edellisviikon
Kirkkomäessä "evakossa", kun olin niin kipeänä, etten pystynyt
menemään Kasperin kanssa ulos,- siellä se hoitui vain ovea
avaamalla....
Viikko takaperin, sunnuntaina olin jo sen verran toipunut, että olin
kotona ja Tiina ja vauva putkahtivat yllätys-visiitille; eivät olleet
aiemmin vielä käyneetkään vauvan kanssa....kohensi kyllä toipumista
aika hyvin!
Tiistaiaamuna kävin jo lääkärissäkin, kun epäilin, josko
keuhkoputkissa tai poskionteloissa on jotain tulehdusta, kun
jatkuvasti oli niin tukkoinen ja raskas olo; olihan ne ontelot aika
turvoksissa, mutta mitään tulehduksiin viittaavaa ei ollut.
Varoiksi sain kuitenkin semmoista reseptillistä nenäsumutetta ja alkoihan ne röörit vähitellen aueta.
Torstaista sunnuntaihin olinkin sitten niin tiiviisti Naantalissa,
että kävin kotona vain ulkoiluttamassa ja syöttämässä Kasperin sekä
nukkumassa.
Torstaina käytiin Myllyssä ostoksilla,- hankittiin kaikki leivonnassa
tarvittavat aineet, kastekarkkitarvikkeet, pöytäliinoja, kynttilöitä
ym.ym.
Perjantaina leivottiin vuohenjuusto-muffinseja ja savuporopiiraita ja
laitettiin alkuun semmoisia valkosuklaa-jogurttikakkuja, ja minä
värkkäsin hiki otsalla niitä ristiäiskarkkeja....
Lauantaina leivottiin sydänleivos-pohjat ja täytekakkupohjat, sekä
myös koottiin kakut päällystä vaille valmiiksi, jotta sunnuntaille
jäisi mahdollisimman vähän puuhaa, sekä viimeisteltiin
valkosuklaakakkuihin marjahyydyke-päällysteet.
Sunnuntaina aloitettiin täytekakkujen kuorrutuspuuhilla, mutta tuli
pieniä ongelmia, kun se pahuksen massa ei ollutkaan tarpeeksi paksua,
vaan semmoista vetelää lötköä, jota ei kirveelläkään olisi saanut
pysymään kakkujen reunoilla, puhumattakaan pursottamisesta (no joo, ei
me kyllä sitä kirvestä kokeiltu....).
No, olipa jäänyt kokonaista 3 liivatelehteä ja siitä vaan niitä
liottelemaan ja sekoittelemaan.....vaan eipä hyytynyt ei!
- No, sitten minä vaan suuntasin punaisen Corollani nokan kohti
lähikauppaa ja hain liivatteita lisää ja johan alkoi paksuuntua
seos...........mutta aikaa siinä tuhraantui!
Lopulta jätettiin suosiolla se pursottaminen kokonaan pois.
Olli käväisi pikaisesti Myllyssä parturissa, ja samalla meni
hankkimaan vaaleanpunaisia ruusuja......
myös koottiin kakut päällystä vaille valmiiksi, jotta sunnuntaille
jäisi mahdollisimman vähän puuhaa, sekä viimeisteltiin
valkosuklaakakkuihin marjahyydyke-päällysteet.
Sunnuntaina aloitettiin täytekakkujen kuorrutuspuuhilla, mutta tuli
pieniä ongelmia, kun se pahuksen massa ei ollutkaan tarpeeksi paksua,
vaan semmoista vetelää lötköä, jota ei kirveelläkään olisi saanut
pysymään kakkujen reunoilla, puhumattakaan pursottamisesta (no joo, ei
me kyllä sitä kirvestä kokeiltu....).
No, olipa jäänyt kokonaista 3 liivatelehteä ja siitä vaan niitä
liottelemaan ja sekoittelemaan.....vaan eipä hyytynyt ei!
- No, sitten minä vaan suuntasin punaisen Corollani nokan kohti
lähikauppaa ja hain liivatteita lisää ja johan alkoi paksuuntua
seos...........mutta aikaa siinä tuhraantui!
Lopulta jätettiin suosiolla se pursottaminen kokonaan pois.
Olli käväisi pikaisesti Myllyssä parturissa, ja samalla meni
hankkimaan vaaleanpunaisia ruusuja......
.....ja hakemaan sylikummi-Turkan.
Me Tiinan kanssa yritettiin kovalla kiireellä laittaa pöytäliinoja,
serviettejä ja muista systeemejä ja vähän väliä vauveli vaati päästä
rinnalle, joko syömään tai muuten vain......on noin yleisesti ottaen
vielä siinä vaiheessa, että on suurimman osan aikaa "telakoituneena"
(kuten Tiina asian ilmaisee) Tiinan rintaan, eikä kukaan muu kelpaa
silloin, kuin äiskä.
Jossain kohtaa vauveli sitten nukahti babysitteriinsä ja Tiina ampaisi
suihkuun, ja melkein välittömästi alkoi sitterissä se tuttu
"kähjääminen" ja potkiminen, joten minä otin hänet, - ei siinä sitten
yhdellä kädellä kovin paljoa kyennyt tekemään, kunhan hyssyttelin ja
lauleskelin....
Ja kaiken sen keskelle tupsahti sitten noin pari tuntia etuajassa
Tiinan rakas appiukko liperit liuhuen!!!!!
Tiinalla vain pyyhe ympärillä ja tukka märkänä.....no, appi siinä
sitten levitteli kaikenlaista tarpeistoaan siihen keittiön pöydälle ja
alkoi tiedustella kummien nimiä ja seurakuntia ja Tiina kännykkä
kuumana soitteli ja kysyi asianomaisilta vaadittavat tiedot.
- Sai Tiina sentään juhlakamppeet yllensä ja otti vauvan, mutta minä
en päässyt jatkamaan hommia, kun appiukko pyöritteli papereitaan siinä
pöydällä ja selitti jos jonkinlaista juttua pappisuransa varrelta
liittyen juuri ristiäisiin, hoh-hoijaa ja gggrrhhh!
Siinä oli virsikirjoja, raamattuja, kastetodistuksia ja ties mitä
rekvisiittaa levällään ja minun olisi pitänyt päästä kattamaan pöytää...
Ja ottipa vielä oman onnittelukorttinsakin kääreestä ja kirjoitti sen
siinä samalla valmiiksi.....puuh, eikä ollenkaan tajunnut, että olisi
pitänyt "vapauttaa" se pahuksen pöytä!
No, onneksi Olli tuli sylikummi Turkan kanssa ja appi alkoi kerätä
kamojaan, mutta samalla tulivat myöskin vanhemmat lapset äitinsä luota
ja Tiinan piti alkaa etsiä heille juhlatamineita kaapeista...
Minä hyökkäsin oitis pöydän kattamisen kimppuun, enkä oikein tiedä,
kuinka muut suoriutuivat; tunsin itseni ihan Duracel-pupuksi, kun
ravasin pöydän, työtason ja jääkaapin väliä ja samalla koristelin
niitä täytekakkuja.
Me Tiinan kanssa yritettiin kovalla kiireellä laittaa pöytäliinoja,
serviettejä ja muista systeemejä ja vähän väliä vauveli vaati päästä
rinnalle, joko syömään tai muuten vain......on noin yleisesti ottaen
vielä siinä vaiheessa, että on suurimman osan aikaa "telakoituneena"
(kuten Tiina asian ilmaisee) Tiinan rintaan, eikä kukaan muu kelpaa
silloin, kuin äiskä.
Jossain kohtaa vauveli sitten nukahti babysitteriinsä ja Tiina ampaisi
suihkuun, ja melkein välittömästi alkoi sitterissä se tuttu
"kähjääminen" ja potkiminen, joten minä otin hänet, - ei siinä sitten
yhdellä kädellä kovin paljoa kyennyt tekemään, kunhan hyssyttelin ja
lauleskelin....
Ja kaiken sen keskelle tupsahti sitten noin pari tuntia etuajassa
Tiinan rakas appiukko liperit liuhuen!!!!!
Tiinalla vain pyyhe ympärillä ja tukka märkänä.....no, appi siinä
sitten levitteli kaikenlaista tarpeistoaan siihen keittiön pöydälle ja
alkoi tiedustella kummien nimiä ja seurakuntia ja Tiina kännykkä
kuumana soitteli ja kysyi asianomaisilta vaadittavat tiedot.
- Sai Tiina sentään juhlakamppeet yllensä ja otti vauvan, mutta minä
en päässyt jatkamaan hommia, kun appiukko pyöritteli papereitaan siinä
pöydällä ja selitti jos jonkinlaista juttua pappisuransa varrelta
liittyen juuri ristiäisiin, hoh-hoijaa ja gggrrhhh!
Siinä oli virsikirjoja, raamattuja, kastetodistuksia ja ties mitä
rekvisiittaa levällään ja minun olisi pitänyt päästä kattamaan pöytää...
Ja ottipa vielä oman onnittelukorttinsakin kääreestä ja kirjoitti sen
siinä samalla valmiiksi.....puuh, eikä ollenkaan tajunnut, että olisi
pitänyt "vapauttaa" se pahuksen pöytä!
No, onneksi Olli tuli sylikummi Turkan kanssa ja appi alkoi kerätä
kamojaan, mutta samalla tulivat myöskin vanhemmat lapset äitinsä luota
ja Tiinan piti alkaa etsiä heille juhlatamineita kaapeista...
Minä hyökkäsin oitis pöydän kattamisen kimppuun, enkä oikein tiedä,
kuinka muut suoriutuivat; tunsin itseni ihan Duracel-pupuksi, kun
ravasin pöydän, työtason ja jääkaapin väliä ja samalla koristelin
niitä täytekakkuja.
Koska vieraita tuli niinkin paljon( noin 30), oli pakko kattaa kahvi-
ja teekupit sekä lasten limsalasit ja lautaset vaan keittiön
työtasoille, jotta kaikki tarjottavat sopisivat vaivatta pöytään
kynttilöiden, kukkien ja muiden koristeiden kanssa.
Meikäläinen siellä veteli "siksak´ia" ja muut touhusi, mitä touhusi;
ensimmäiset vieraat taisi tupsahtaa joskus puoli kahden korvilla,
mutta onneksi olivat tuttuja,- Aaltosen Sanna (joka oli yksi
kummeista, siis Tiinan kouluaikainen kaveri tuolta Himoisten
suunnalta), hänen avopuolisonsa sekä kaksi lastaan.
- Minäkin pujahdin sitten jossakin rakosessa makuuhuoneen puolelle
vaihtamaan sen kulahtaneen t-paitani, arkihousut ja varvastossut vähän
juhlavampiin versioihin ja vähitellen alkoivat muutkin vieraat saapua.
Ihan klo 14 ei päästy tilaisuutta aloittamaan, kun pikkuneiti sattui
juuri silloin olemaan nälkäinen ja taisi sitä nälkää vielä jäädäkin,
kun parkui täyttä kurkkua melkein koko toimituksen ajan.
hyvin silti kaikki sujui, ei moittimista,- appiukko vaan piti niin
hirveän pitkän puheen, että mun selkä huusi "hallelujaa" jo puolessa
välissä,- paikallaan seisominen, kun on sitä pahinta myrkkyä ollut jo
monta vuotta!
Ylllä olevassa kuvassa oikealta vanhemmat, rovasti ja ukki Uolevi A., sylikummi Turkka ja Viivi-vaavi.
- Kuvassa vasemmalta:
Viivin serkkutyttö, kummitäti S., kummitäti A., kummisetä J.
sylissään pikku-L., sylikummi T. Viivin kanssa, sekä kasteen
toimittanut ukki Uolevi.
***
- Kun pikkuneiti oli nimensä saanut ja virallinen osuus ohi, alkoi
mulla taas se Duracel-vaihe; kaksi kahvinkeitintä plus iso
pumpputermos oli käytössä ja riitti vallan hyvin; keittimet vain kohisemaan ja
siirtelemään herkkuja jääkaapista pöytään........ai että, kun olisikin
sujunut ihan tuosta vain, mutta................
Jostain ihmeen syystä kaikki Ollin suvun naisihmiset keksivät
parkkeerata itsensä siihen keskelle keittiötä, juuri pöydän ja
jääkaapin välimaastoon ja kova puheensorina kävi.
Aluksi yritin kohteliaasti luovia ja väistellä niitä ihmisiä, mutta
kun aina jostain kainalon alta tai selän takaa paukaisi joku vajaa
metrinen mukula kovalla vauhdilla, niin alkoi vähän hihat palaa;
seuraavana keinona kokeilin sitä, että ikään kuin vahingossa osuin
aina kyynärpäälläni jotain kokous-osallistujaa kylkeen tai käteen, kun
roudasin tarjottimia ja kakkuvateja pöytään; tulos: ei mitään
reaktiota!
Tiinalle sain kuiskatuksi, että koeta nyt hyvä ihminen jotenkin
hienotunteisesti saada nuo ihmiset pois tuosta väylältä, muttei
hänkään keksinyt miten asian esittäisi ja seisonta sen kun jatkui.
Viivin toinen kummitäti, Asta kertoi myöhemmin sivummalla, että hänkin
yritti antaa vihjettä sanomalla jossain vaiheessa kovaan ääneen, että
"onpas tässä ahdasta, että pitää varmaan siirtyä muualle", muttei
silläkään ollut mitään vaikutusta!
- Onneksi ei yksikään kakku pudonnut tai lautanen hajonnut siinä
melskeessä, vaan kaikki tuli toimitetuksi hyväkuntoisena perille
kahvipöytään ja vihdoin sain sanottua Ollille, että kutsuisi isänsä ja
muut juhlavieraat kahvin noutoon; ja kas, vain muutamaa minuuttia
ennen tätä oli keittiö yhtäkkiä tyhjentynyt, kuin taikaiskusta,
heh-heh ja vielä kerran heh!
Juu, minä siinä sitten muina naisina annostelin isosta termoksesta
kaikille halukkaille kahvia tai teetä kuppeihin ja lapsille mehuja
laseihin,- onneksi kaikki muut jutut sai jokainen itse hakea pöydästä.
Ja kyllä oli menekkiä,....no, olihan sitä porukkaakin aika
paljon,.....ei mennyt kauaa, kun kaksi savuporopiirakkaa oli kadonnut
parempiin suihin ja oli pakko laittaa se kolmaskin esille, vaikka se
oli tarkoitettu iltavieraille,....nälkäistä porukkata :)
Leipomuksia kehuttiin kovasti, joten kyllä meidän uurastus myös
palkittiin ja kannatti, vaikka välillä meinasi tulla epätoivo niiden
kanssa.
Samoin ihailua herätti sellainen kahviastiasto, jonka minä ja tyttären isä
saatiin häälahjaksi v. 1974, nimeltään se on Aurinko ja tietty Arabiaa;
että oli hyvin säilynyt ja nätti ja vaikka mitä ja monta kertaa sain
toistaa sen alkuperän ja että kyllä vaan, kyllä ne kaapissa ihan
hyvinä säilyneet ovat....
No jaa, ovathan ne kyllä aika ahkerassa käytössäkin olleet,
syntymäpäivillä, minun ja Kallen häissä, rippijuhlissa,
ylioppilasjuhlissa ja vaikka mitä, mutta on vain ollut hyvä tuuri,
ettei yksikään osa ole hajonnut vuosien varrella.
- Virallisen tilaisuuden vieraat yksi toisensa perään sitten tekivät
lähtöä, mutta viimeinen poistui niin myöhään, ettei meille jäänyt
aikaa syödä yhtään mitään, koska iltavieraat oli kutsuttu klo 18:ksi,
eli se pieni paussi vaan istuskeltiin ja lepäiltiin.
Varttia vaille kuusi tulivat sitten ekat iltavieraat, jotka olivat
Tiinan ja Ollin kavereita plus minun se vanhempi sisarpuoleni
avomiehensä kanssa
mulla taas se Duracel-vaihe; kaksi kahvinkeitintä plus iso
pumpputermos oli käytössä ja riitti vallan hyvin; keittimet vain kohisemaan ja
siirtelemään herkkuja jääkaapista pöytään........ai että, kun olisikin
sujunut ihan tuosta vain, mutta................
Jostain ihmeen syystä kaikki Ollin suvun naisihmiset keksivät
parkkeerata itsensä siihen keskelle keittiötä, juuri pöydän ja
jääkaapin välimaastoon ja kova puheensorina kävi.
Aluksi yritin kohteliaasti luovia ja väistellä niitä ihmisiä, mutta
kun aina jostain kainalon alta tai selän takaa paukaisi joku vajaa
metrinen mukula kovalla vauhdilla, niin alkoi vähän hihat palaa;
seuraavana keinona kokeilin sitä, että ikään kuin vahingossa osuin
aina kyynärpäälläni jotain kokous-osallistujaa kylkeen tai käteen, kun
roudasin tarjottimia ja kakkuvateja pöytään; tulos: ei mitään
reaktiota!
Tiinalle sain kuiskatuksi, että koeta nyt hyvä ihminen jotenkin
hienotunteisesti saada nuo ihmiset pois tuosta väylältä, muttei
hänkään keksinyt miten asian esittäisi ja seisonta sen kun jatkui.
Viivin toinen kummitäti, Asta kertoi myöhemmin sivummalla, että hänkin
yritti antaa vihjettä sanomalla jossain vaiheessa kovaan ääneen, että
"onpas tässä ahdasta, että pitää varmaan siirtyä muualle", muttei
silläkään ollut mitään vaikutusta!
- Onneksi ei yksikään kakku pudonnut tai lautanen hajonnut siinä
melskeessä, vaan kaikki tuli toimitetuksi hyväkuntoisena perille
kahvipöytään ja vihdoin sain sanottua Ollille, että kutsuisi isänsä ja
muut juhlavieraat kahvin noutoon; ja kas, vain muutamaa minuuttia
ennen tätä oli keittiö yhtäkkiä tyhjentynyt, kuin taikaiskusta,
heh-heh ja vielä kerran heh!
Juu, minä siinä sitten muina naisina annostelin isosta termoksesta
kaikille halukkaille kahvia tai teetä kuppeihin ja lapsille mehuja
laseihin,- onneksi kaikki muut jutut sai jokainen itse hakea pöydästä.
Ja kyllä oli menekkiä,....no, olihan sitä porukkaakin aika
paljon,.....ei mennyt kauaa, kun kaksi savuporopiirakkaa oli kadonnut
parempiin suihin ja oli pakko laittaa se kolmaskin esille, vaikka se
oli tarkoitettu iltavieraille,....nälkäistä porukkata :)
Leipomuksia kehuttiin kovasti, joten kyllä meidän uurastus myös
palkittiin ja kannatti, vaikka välillä meinasi tulla epätoivo niiden
kanssa.
Samoin ihailua herätti sellainen kahviastiasto, jonka minä ja tyttären isä
saatiin häälahjaksi v. 1974, nimeltään se on Aurinko ja tietty Arabiaa;
että oli hyvin säilynyt ja nätti ja vaikka mitä ja monta kertaa sain
toistaa sen alkuperän ja että kyllä vaan, kyllä ne kaapissa ihan
hyvinä säilyneet ovat....
No jaa, ovathan ne kyllä aika ahkerassa käytössäkin olleet,
syntymäpäivillä, minun ja Kallen häissä, rippijuhlissa,
ylioppilasjuhlissa ja vaikka mitä, mutta on vain ollut hyvä tuuri,
ettei yksikään osa ole hajonnut vuosien varrella.
- Virallisen tilaisuuden vieraat yksi toisensa perään sitten tekivät
lähtöä, mutta viimeinen poistui niin myöhään, ettei meille jäänyt
aikaa syödä yhtään mitään, koska iltavieraat oli kutsuttu klo 18:ksi,
eli se pieni paussi vaan istuskeltiin ja lepäiltiin.
Varttia vaille kuusi tulivat sitten ekat iltavieraat, jotka olivat
Tiinan ja Ollin kavereita plus minun se vanhempi sisarpuoleni
avomiehensä kanssa
Iltatilaisuuden luonne oli paljon leppoisampi ja epämuodollinen, oli
kivaa porukkaa ja rento meininki ja oma väkikin ehti seurustella
vieraitten kanssa, jopa minäkin.
Taisi olla melkein puoli yhdeksän, kun viimeisin vieras lähti samoin
kuin sylikummi Turkka ja Olli lähti Kotipizzasta hakemaan meille
syötävää.
Minä tyhjensin ja täyttelin astianpesukonetta, siivoilin jälkiä ja
pakkasin pakastamista varten ylijääneet leivonnaiset.
Ehdittiinpä me vähäsen ihastella ja tutkia kaikkia lahjojakin,.....
kivaa porukkaa ja rento meininki ja oma väkikin ehti seurustella
vieraitten kanssa, jopa minäkin.
Taisi olla melkein puoli yhdeksän, kun viimeisin vieras lähti samoin
kuin sylikummi Turkka ja Olli lähti Kotipizzasta hakemaan meille
syötävää.
Minä tyhjensin ja täyttelin astianpesukonetta, siivoilin jälkiä ja
pakkasin pakastamista varten ylijääneet leivonnaiset.
Ehdittiinpä me vähäsen ihastella ja tutkia kaikkia lahjojakin,.....
.........kunnes
Olli tuli pizzojen kanssa.
Jaksoin syödä tasan puolet siitä isosta pizzasta ja loput otin
mukaani, kun pääsin lähtemään kotia kohti joskus puoli kymmenen
aikoihin.
Olli tuli pizzojen kanssa.
Jaksoin syödä tasan puolet siitä isosta pizzasta ja loput otin
mukaani, kun pääsin lähtemään kotia kohti joskus puoli kymmenen
aikoihin.
Maanantaiaamuna en meinannut päästä sängystä ylös ja varmaan pari
tuntia täällä vaan hiljakseen hiihtelin kahvinkeittimen ja sohvan
väliä, kunnes vähitellen alkoi vähän paremmin "kalusto" toimia.......
- On se vaan kova koitos, kun ensin lojuu vetämättömissä viikon ja
heti sen perään paahtaa kuin viimeistä päivää,....alankohan minä
jotenkin ikääntyä, vai mistä mahtanee johtua moinen väsy......?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti