- Niinpä;joka vuosi siinä käy samalla tavalla, kun ensin sitä joulua odottaa ensimmäisestä adventista saakka, niin sitten se vaan on yks´kaks käsillä ja saman tien ohitse! Nimipiparit tuli tehtyä kaikkiaan parille kymmenelle hengelle ja toteutus onnistui juuri siten, kuin olin suunnitellutkin, tosin pipareita menikin huomattavasti pienempi määrä, kuin olin ennakoinut; on vaikea tietää, kuinka monta piparia on pakkauksessa, jonka paino on 300 grammaa,.....no, onpahan kahvin kanssa jotain tarjottavaa, jos vaikka joku kylään eksyy. Kotijuuston tein kahdessa eri erässä, kun ei itselläni ollut riittävän isoa kattilaa, mutta sekin taisi lopulta olla ihan syötävää ja rosolli, eli sallatti tuli tehtyä aatonaaton alkuillasta, kuten myös kermaviilikastike, joten kaikki ruokien puolesta oli ihan aikataulussa.
- Aatonaattona tuli pieni, ikävä takaisku, kun henkilö, joka oli luvannut tuoda minulle joulukuusen, ilmoittikin, ettei tuo..... No, tuolla FB:ssa sitä sitten surin ja eikös siellä heti eräs ihana nuori nainen vastannut, että "pitäähän ihmisellä nyt kuusi olla jouluna"; kävi miehensä kanssa sellaisen tuomassa minulle vielä samana iltana. Sain siis sittenkin oman joulupuun, jonka kynttilät ja koristelut laitoin vasta aattoaamuna. Tyttären kanssa oltiin puhelinyhteydessä aaton aamupäivällä ja kerroin laittavani tekstiviestin, milloin lähden täältä sinne ajelemaan. Katselin kaikessa rauhassa tv:stä Joulurauhan julistuksen ja sen jälkeen aloin kerätä kaikkia kamppeita kasaan; varustauduin varmuuden vuoksi siihen, että jos vaikka jään Naantaliin yöksi, joten pakkasin mukaan myös Kasperin ruoan, yöpaidan ym. tarvittavia juttuja. Iltapäivällä sitten oli kaikki kassit ja pussukat, sekä ruokakori pakattu autoon; ensin bensatankille ja sen jälkeen vielä piti kurvata tyttären kummien kautta viemässä heille jokavuotinen joululahja ja vasta sitten suuntasin auton keulan kohti Naantalia. Sinne saavuttuani, olivat paikalla jo vävyn äiti ja sisko ja saunaa pikkuhiljaa alettiin lämmittää, samoin ulkopaljun vetta.
- Jouluaattoa aloiteltiin Naantalissa ensin kahvin, keksien, juustotarjottimen sekä pipareiden ja makeisten merkeissä. Viivi-vaavi nukkui iltapäiväuniaan ulkona rattaissa jo silloin, kun menin ja aikanaan sieltä heräili hämmästelemään meidän kaikkien läsnäoloa. Oli sellaista aika vapaata seurustelua ja radion joululaulujen kuuntelua, kunnes ensin pääsivät saunomaan ja kylpemään vävyn sukulaiset, sitten minä ja tytär ja vävypoika joutui sitten ihan yksinään saunottelemaan, kun ei ollut muita miespuolisia paikalla (vaikka piti eräs olla). Tytär alkoi touhuta laatikoiden uuniin laittoa ja muuta ruokatarjoilua ja minä seurustelin Viivin kanssa. Viivi muuten kylpi ja saunoi minun ja äitinsä kanssa ja oli sen jälkeen saanut ylleen sen kauniin kullankimalteisen juhlamekon ja ihanat pitsikoristeiset sukkahousut :)
- Viivi väsähti juuri sopivasti ja kävi nukkumaan, ennen kuin me aikuiset istuimme aattoillan aterialle;kaikkia laatikoita oli, todella hyvää kinkkua, rosollia, kotijuustoa, uunikalaa ja tyttären itse leipomaa joululimppua, ja kyllä maistui ja tuli jälleen kerran syötyöä niin valtaisa annos, että vaikken edes "santsannut", oli koko loppuehtoon ihan ähky olo, puuh...! Viivikin heräili uniltaan ja ehti juuri sopivasti lahjojen jakoon,- pukki ei tänä vuonna käynyt', kun isommat muksut oli äidillään ja Viivi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä pukista mitään, mutta varmaan ensi jouluna jo vähäsen..... Sain itse lahjaksi uuden imurin,- vanha, kun on jo kauan ollut semmoinen hermoja raastava kapine, ettei sen kanssa juuri huvittanut siivota. Tekee sellaista, että noin 5 minuuttia voi imuroida ja sitten se itsestään sammuu, rupeaa sitten taas omia aikojaan käymään, mutta se odotusaika voi olla 3 minuutista jopa 10 minuuttiin, sitten käy noin 5 minuuttia ja sammuu jälleen; on siitä siivoamisen riemu kaukana,- jokin ihme vika siinä täytyy olla, mutta koska en itse ole mikään imuri-asiantuntija, eikä sitä kukaan muukaan ole tutkinut, niin se on sellainen kuin on! Sain myös ihanan uuden hiirimaton, jossa yksi kuva Viivistä yksinään ja toinen kuva, jossa ovat äitinsä kanssa molemmat ja siinä lukee "mummin prinsessat 2009"! Eräs lahja oli lautanen, jossa oli Viivin jalanpohjat, nimi ja vuosiluku,- se pitää ripustaa seinälle heti, kun saan jostain semmoisen kehyksen siihen. Muut lahjat olivat hiustenhoitotuotteita, suklaata, kahvia jne.jne.
- Iltasella juotiin vielä kahvit ja herkuteltiin "jouluhalolla", sekä rommirusinakakulla, sekä Vihreillä kuulilla,- harmi vaan, että jokainen oli vielä niin kupu täynnä siitä ateriasta, ettei millään meinannut mahtua niitä herkkuja enää, mutta jotain sentään... Kyllähän minä sitä yöksi jäämistäkin vähäsen mietin, kun vävyn  äiti lähti ja alkoi jo olla aika myöhäinen, mutta sitten kuitenkin halusin omaan kotiin, oman joulupuun katveeseen ja omaan rauhaan kuuntelemaan joulumusiikkia radiosta ja omien iltapuuhien pariin, joten lähdimme Kasperin kanssa paluumatkalle joskus siinä puoli yhdentoista kieppeillä. Kotiuduttuani katsoin elokuvan "Vuorovetten prinssi" ja vielä jotain muutakin myöhäisohjelmaa, radio oli auki ja sieltä kuuntelin samalla jouluisia kappaleita. Kello taisi olla jo yli yhden, kun vasta kömmin sänkyyn.
Joulupäivä, Tapaninpäivä ja tämä sunnuntai ovat menneet aikalailla saman kaavan mukaan; olen nukkunut niin pitkään, kuin on nukuttanut, valvonut myöhään ja katsonut leffoja,....tänä aamuna tosin lipsahti niin pitkälle kuin 10.30, kun vasta heräilin. Tyypilliset aamutouhut, sitten Kasperin kanssa ulkoilulle ja joka päivä etupihan harjaamista lumesta, kuin myös auton,- lunta on tullut ihan kiitettävästi... Päivät ovat kuluneet teeveen katselun ja kutomisen merkeissä, eikä mitään ihmeitä tai mullistavaa ole sattunut; itse en ole käynyt missään, eikä kukaan ole käynyt täällä. Tyttären kanssa ollaan toki joka päivä juteltu tärkeimmät kuulumiset puhelimessa. Rauhallisia pyhäpäiviä siis ilman sen kummempaa hötkyilyä :)