* Nonniin, nyt sinne sitten vihdoin viimein päästiin: mustikkametsään!
- Eipä tullut kelloa katsotuksi, mutta aamupäivällä lähdettiin, me kolme naisihmistä, ajelemaan allekirjoittaneen varhaislapsuus-maisemiin. Kun olin lapsi, perheemme asui Piiloisten kylässä ja se talo on edelleen paikallaan, nyt vain sen omistajat ovat laittaneet sen tosi hienoon kuntoon; sokkeli ja talo on maalattu ja uusi katto laitettu, ja puutarhakin oli oikein hienosti hoidettu, yhä edelleen siellä kasvaa runsaasti marjapensaita ja omenapuita. Lapsena käytiin usein uimassa "Haapalan rannassa", joka silloin oli vielä vapaa uimaranta. Nyttemmin vuosien aikana sinne on noussut useita kesämökkejä ja rantaan vie autotiekin,- me emme rantaan asti ajaneet, vaan pydähdyimme minun joka syksyiselle vakiopaikalleni ja parkkeerasimme auton erään kallion laelle.
Siinä oli sitten kaikenlaisia alkuvalmisteluja, jalkineiden vaihtoa ja Viivi-vaavin syöttämista, ennen kuin pääsimme itse asiaan. Tytär laittoi Viivi-vaavin kantoreppuun rintapuolelle siten, että pikkuinen näki paremmin ympärilleen, ja suoritti poimintaa käsin; itselläni oli poimuri. Jotkus väittävät, ettei mustikoita voi poimurilla poimia, mutta niin minä ainakin olen jo muutaman vuoden tehnyt, koska aika, jonka pystyn selkä vääränä olemaan, on rajallinen,- poimurilla saa nopeammin kerättyä marjaa, vaikka sitten pitääkin tehdä kaksinkertainen työ, kun ne vielä joutuu puhdistamaan. Mieluummin kuitenkin teen sen homman tällä omalla tavallani,- muuten en pystyisi marjassa olemaan sitäkään vertaa, mitä nyt.
- Mutta että osasikin olla KUUMA!!!!! Ilma suorastaan seisoi ja vaikkei aurinko edes päässyt pilviharson takaa täysillä paistamaan, niin oli todella hiostavan tukalaa; itsellä oli shortsit ja t-paita ja silti hiki virtasi solkenaan....ja mitä enemmän hikoili, sitä kiinnostuneempia olivat kaikenlaiset pörisevät ja surisevat ötökät meikäläisestä,- koko ajan sai olla huitomassa! Tyttärellä oli ulkoilupuvun housut (ja ensin jopa vielä takkikin) ja kevyt kesäpaita, plus sitten se rintareppu yli kuuden kilon sisältöineen, ja kyllä oli hänelläkin tukalat oltavat, vaikka normaalisti on aikamoinen vilukissa. Mitään suurta runsaudensarvea mättään muodossa emme löytäneet, mutta saimme sentään jotain kokoon, kunnes tuli jälleen Viiville nälkä.



- Viivin saatua ravintonsa, päätimme siirtyä toiseen paikkaan ja samalla keksittiin, että mennäänpä Myllyjärven rannalle piknikille, ja niinpä sitten huristeltiin sinne. Paikalla ei ollut ristin sieluakaan ja saimme kaikessa rauhassa istuskella siellä rannalla penkillä ja nauttia kahvista ja evässämpylöistä, samalla ihaillen tyyntä ja kaunista järveä. Tankkaushetken jälkeen siirryimme vain vähän matkaa järveltä poispäin ja kuljimme vielä jonkin aikaa marjoja poimien, mutta kyllä se oli se tukala kuumuus, joka meidät ennen aikojaan ajoi pois, sillä löysimme paikan, jossa oli marjaa aivan älyttömästi. Otimme mukaan myös kimpun  kauniita kanervia, ennen kuin riisuimme saappaat ja lähdimme paluumatkalle. - Kirkolla käytiin tutustumassa Kesäkahvilan antiin; tytärhän aikoinaan oli muistaakseni kolmena kesänä siinä töissä ja tuli varmaan nogtalhisia muistoja mieleen, kun kiipesimme tuon vanhan viljamakasiinin yläkertaan. Söimme kumpikin suloisen viilentävät jäätelöt ja samalla katselimme tauluja, käsitöitä yms., mitä siellä oli esillä ja myynnissä.
- Minun pihaani ajettin siinä klo 15 aikoihin ja kuinka ollakaan, oli kiinteistöhuoltoyhtiön ihminen jo täällä, vaikka oli sovittu sen asunnon näyttö klo 17; oli kuulemma liikkunut täällä suunnalla ja ajatteli käväistä katsomassa, josko olisin kotona, eli juuri sopivasti tultiin. * Olihan se aika "kuluneessa" kunnossa, mutta vajaa vuosi sitten oli uusittu mm. koko keittokomero, mikä oli plussaa. Koko asunnossa oli semmoinen epämiellyttävä, tosi tunkkainen haju, mutta syykin alkoi selvitä, kun aukaistiin kaikki tuuletusikkunat; edellinen asukas oli teipannut ja tukkinut ne niin tehokkaasti, ettei ilma sisällä vaihdu, ellei pidä molemmilta puolilta ovia auki,.....no, ehkä hänen mielestään ikkunoista veti, olihan kyseessä jo ikäihminen, mutta aika omituista se oli kuitenkin. Pientä pintaremonttia se nyt vaatisi ja siivoamista, mutta muuten ihan ookoo, kelpaa kyllä minulle! Nyt pitää vielä selvittää, kuinka nopeasti siihen pääsisi muuttamaan......ja sitten, ei kun menoksi :D